Ympäristön huomioiminen alkaa itsestä
Villapusero, pässinpökkimät, toppatakki ja muut lämpimät vermeet päälle – ja sitten pakkaseen kävelemään kohti työpaikkaa. Kirpakassa aamuauringossa talsiessani ajattelen, että miksiköhän niin usein löydän syyn, tai oikeammin tekosyyn, lähteä autolla töihin. Autolla ajaminen kolkuttaa omaatuntoa, mutta omantunnon ääni näyttää olevan helppo vaientaa.
Kävellessäni ajaudun miettimään, mitkä asiat työssäni diakoniassa ovat ympäristön kannalta edenneet myönteisesti. Monissa tiloissamme on liiketunnistimella toimivat led-valot, niistä ei minun tarvitse huolehtia. Jätteiden lajittelu onnistuu ainakin pääpiirteittäin. Paperin käyttö toimistossa on vähentynyt palvelujen siirryttyä yhä enemmän sähköiseen muotoon.
Diakoniassa osataan myös kierrättää. Vuosittain järjestämme Yhteisvastuukeräyksen hyväksi kirpputorin, jolle kaupunkilaiset voivat tuoda tarpeettomaksi käyneitä tavaroitaan. Adventin aikaan kokoamme lahjoitustavaroista joulupöydän, jolta virastolla asioiva voi ottaa tavaroita joko itselleen tai lahjaksi läheiselleen. Usein talvisaikaan saamme eteenpäin lahjoitettavaksi villasukkia ja muita neuleita. Ilahdun, kun näen, että joukossa on myös taitavasti jämälangoista neulottuja, värikkäitä luomuksia.
Työpaikalle saavuttuani huomaan jälleen kerran, miten raikas ulkoilma on antanut energiaa päivän töihin. Nostan lounasevääni ruokailutilan jääkaappiin. Repussani on omalta viljelypalstalta saadusta sadosta valmistettu kasviskeitto, mutta on siellä myös kinkulla päällystetty leipä, kasvihuonetomaatteja ja maitorahkaa. Erityisesti eläinperäinen ruoka on ympäristöä kuormittavaa. Onneksi olen sujauttanut mukaan kotimaista superfoodia, nimittäin metsämarjoja. Harmittavan usein lounas kuitenkin hoituu lähikaupan muoviin pakatusta valmissalaatista, yksittäispakatusta jogurtista ja tuontibanaanista.
Ympäristön huomioiminen alkaa minusta itsestäni. Olen huomannut, että liian isoja tavoitteita ei kannata asettaa, vaan pyrkiä aluksi pieniin muutoksiin ja edetä muutoksissa itselle sopivin askelin. Epämääräisten tavoitteiden sijaan kannatan konkreettisuutta. Niinpä en ole aikonut tänä vuonna vain ”vähentää autoilua”, vaan olen asettanut tavoitteekseni ”vähentää autoiltuja kilometrejä 10%”, ja lisäksi aion pitää kasvisruokapäivän kerran viikossa.
Anneli Kemppainen
diakonissa
